...since I last updated this journal, that is. Time really flies by... Probably you're not the slightest bit interested in what I've been doing, but I'll tell you nevertheless!

Briefly in English: I'm now 18 years old and a 3rd year student in senior high, which means that I'm (hopefully) graduating this spring. :} I've been doing pretty well, trying to cope in the jungle of studying stuff, depression, and really messy relationships. However, now things have calmed down a bit and I could say that I'm happy. It's like (warning, now I'm going to use one of the worst clichés ever) coming back home after a long journey. Among other things, I also don't want to believe that drawing is something that only belonged to my "previous" life and doesn't have anything to do with my current self. I really want to be able to create something with my own hands again.

Suomeksi: Olen siis tätä nykyä abi, ja jollen feilaa kirjoituksia (mikä on sekin tehty melkein mahdottomaksi tätä nykyä, niin lakki tulee päähän nyt tänä keväänä. Syksyllä kirjoitin jo ruotsin, josta napsahti komeasti eximia! Jatko-opintosuunnitelmatkin ovat melko selviä, ja hakulista tulee olemaan kutakuinkin tällainen:

1. Espanjalainen filologia (Helsingin yliopisto)
2. Pohjoismaiset kielet, toisen kotimaisen kielen linja (Helsingin yliopisto)
3. Ruotsin kääntäminen ja tulkkaus (Helsingin yliopisto)
4. Ravintolan ruokatuotannon koulutusohjelma, ravintolakokki (Ravintolakoulu Perho)
5. Ravintolan ruokatuotannon koulutusohjelma, ravintolakokki (Helsingin palvelualojen oppilaitos).

Muutakin elämää toki on kuin opiskelu... ainakin melkein. Kovasti on elämä yrittänyt heittää mulle kapuloita rattaisiin ja osittain siinä onnistunutkin, mutta kai mussa on vaan jotain mikä estää mua hajoamasta ihan täysin ja hyppäämästä katolta, vaikka mielenterveys ajoittain rakoileekin. Asiat ovat kuitenkin nyt paranemassa, ja tuntuu että jaksaa paljon enemmän. Välit vanhempiin ovat ihan okei, ystävyyssuhteet kunnossa ja onpa uudehko seurustelusuhdekin (alku tosin on ollut aika lupaava). Kova himo kotoamuuttoon ja itsenäistymiseen, mutta vielä pitää jaksaa odottaa hetki.

Piirtämisen suhteen on ollut tosi hiljaista: silloin kun on ideoita, niitä ei ole osannut toteuttaa, ja kun ei osaa toteuttaa niin masentuu ja luovuttaa. Mä kuitenkin haluan itsepäisesti uskoa että mä voin vielä piirtää, että se ei ollut vaan jotain mitä mä tein 15-vuotiaana hirveällä innolla. Mä en kuitenkaan osaa luvata suuria, niin monta kertaa mä olen täälläkin luvannut että kohta tulee galleriaan täytettä, ja kuinkas sitten kävikään...


But how are you doing there? I'm really interested in hearing that.
Mutta mitäs teille kuuluu? Olisi mukava kuulla.